Klassinen akupunktio

Klassinen akupunktio on osa kiinalaisen lääketieteen rikasta perinnettä. Kiinalainen lääketiede perustuu luonnonilmiöiden tarkkailuun ja niiden pohjalta syntyneeseen ymmärrykseen Qi:n, elämänenergian ilmenemismuodoista ja kiertokulusta luonnossa ja ihmiskehossa. Lääkärin tiedot ja taidot ovat kulkeneet perinteisesti isältä pojalle tai mestarilta oppilaalle, mikä on mahdollistanut useiden eri tyylisuuntien syntymisen kiinalaisen lääketieteen sisällä.

Viime vuosisadalla Kiinassa tapahtuneet poliittiset myllerrykset ja lännestä tulleet vaikutteet karsivat rankalla kädellä kiinalaista lääketiedettä. Perinteisen lääketieteen menestyksellinen harjoittaminen vaati runsaasti kokemusta, näkemystä ja harjoittelua. Syntyi poliittisia paineita yksinkertaistaa lääketiedettä ja aikaansaada helposti opetettava ja omaksuttava hoitomenetelmä, jossa jokaiseen vaivaan olisi ennalta määritelty hoitokaava. Yksinkertaistetut menetelmät ja niin kutsutut reseptihoidot syrjäyttivät nopeassa tahdissa perinteisen lääketieteen perinteitä.

Klassinen akupunktio edustaa vanhaa, ns. viiden vaiheen ja kuuden liikkeen (wu yun liu qi) koulukuntaa, jossa otetaan huomioon vuodenaikojen, vuoden, päivän ja vuorokaudenajan vaihtuvat energialaadut ja niiden vaikutus sairauden alkamiseen ja hoitoon. Taudinmäärityksessä käytetään perinteistä pulssidiagnostiikkaa, joka antaa tietoa kehon ja sisäelinten tilasta ja mahdollistaa tarkan ja yksilöllisen hoidon. Hoidossa käytetään yleensä vain muutamaa neulaa, ja ne laitetaan useimmiten käsiin ja jalkoihin. Näillä alueilla Qi:n virtaus on dynaamista ja pinnallista, jolloin siihen voidaan tehokkaasti vaikuttaa, vaikka itse vaiva olisi toisaalla.

Klassisen akupunktion toi Kaukoidästä Eurooppaan tohtori van Buren, joka opetti kiinalaista lääketiedettä International College of Oriental Medicinessä (ICOM) Iso-Britanniassa. Vastaavia kouluja on nykyään myös Suomessa, Ruotsissa, Alankomaissa ja Israelissa.